Mitä olen tehnyt

Ette arvaakaan, kuinka monta kertaa olen ajatellut että nyt täytyy ryhdistäytyä blogaan tänään heti koulun jälkeen mutta se on aina unohtunut. On tapahtunut vaikka mitä, joten kerron vain viimepäivien tapahtumat.

Torstai 24. huhtikuuta

Kävimme koko luokka uimahallissa Padasjoella. Vaikka vapaata uintiaikaa oli n. tunnista vain vartti, ja muu aika opeteltiin rintauintia, niin hauskaa oli. Koulun jälkeen vietin muutaman tunnin kirjastossa lukien blogeja, ja sitten lähdin takaisin koululle sählykerhoon. Olin kuitenkin tuntia etuajassa, joten kiertelin ympäriinsä ottaen kuvia. Kannatti tulla ajoissa, sillä eräällä toisella sählyläisellä oli mukanaan lemmikkitipunsa Vili, jota sitten yhdessä hoivasimme. Joukkueeni voitti 2/3 ottelusta, mutta lukemia en enää muista.

Perjantai 25. huhtikuuta

Koulussa ei tapahtunut sen ihmeellisempiä. Koulun jälkeen onnistuin vahingossa pudottamaan rullaverhoni lattialle. Koska oli Markuksen nimipäivä, leivoin isoveljelleni kakun (etsin aina tekosyitä leipoa). Illalla, koska vanhempamme olivat häipyneet johonkin juhliin, me menimme naapuriin serkullemme. Jostain syystä minä sitten hilluin siellä pyjamassa ilman kenkiä.

Lauantai 26. huhtikuuta

Serkkumme tuli meille yökylää, joten nukuin enintään 4 tuntia. Loppuyö meni Monsterit Yliopistoa katsellessa, Monopolya ja Aliasta pelatessa, musiikkia kuunnellessa, nauraessa ja pikkuveljen vaatteiden sovittamisessa. Pikkuveli päätyi antamaan minulle puolet t-paidoistaan ja hupparin, koska vaikka minun mielestäni ne oli kivoja, hän ei niistä pitänyt. Valvoimme kolmeen asti, jolloin viimein päätimme nukkua. Heräsin klo 5, ja päätin siirtyä omaan huoneeseeni nukkumaan.

Sunnuntai 27. huhtikuuta

Noin klo 10 lähdimme kantamaan puunrunkoja kasaan rantatieltä. Parin tunnin kuluttua olimme saaneet kasaan ehkä viisi mönkijänperäkärryllistä, ja lopetimme. Lounaan jälkeen aloin katsoin Sherlockin toisen kauden Netflixistä. Kävimme myös kyläkaupalla jäätelöillä. Vielä myöhemmin kaivoimme maasta kiviä ja kannoimme ne traktorin kauhaan, josta ne sitten kipattaisiin jonnekin.

Maanantai 28. huhtikuuta

Tänään oli taas koulupäivä, ja aamulla väsytti ihan tajuttomasti. Suurin väsymys johtui varmasti siitä, että minut herätettiin tuntia etuajassa ("Herätys, taksi tulee ihan kohta!" "...Häh?" "Hopi hopi, sulla on kasin aamu!" "Eikä ole..." "Ai se olikin sun veljelläs, sori. Nuku sä vaan vielä.") mutta varmasti myös pienoinen univaje oli tämän uupumuksen takana. Jostain syystä pikkuveljeni lauloi koko taksin odotteluajan joululauluja, jotka tietenkin jäivät soimaan päähäni koko päiväksi.

Koulussa ei taaskaan tapahtunut mitään ihmeellistä, joten skipataan se suosiolla. Koulun jälkeen odotimme taksissa koululla kymmenen minuuttia erästä oppilasta, vain saadaksemme tietää ettei hän ollut tulossa. Eihän me muuten oltaisi niin kauaa odoteltu, mutta ko. henkilön veli oli aivan varma että tämä oli tulossa.

Kotona sitten katselin Netflixistä HIMYMiä ja Violettaa. Kivaa oli, sain vielä hillomunkin ja jäätelön. Nam. Jännä miten ensin on koko päivä vielä edessä, monen monta tuntia ja sitten, viuh vaan, onkin jo ilta ja aika mennä nukkumaan.