Luokkaretki

Täällä taas, pitkästä aikaa. Pakko myöntää, aikaa olisi varmaan kulunut pari viikkoa enemmänkin ellei Just smile –blogin Reetta olisi minua pyytänyt kirjoittamaan. Tai käskenyt enemmänkin. Postauksen piti olla piiiiiitkä ja täynnä kuvia. Toisin sanoen minun pitää kirjoittaa ensin luonnos koneella ja tallentaa se, sitten siirtyä kännykälle, lisätä tekstin sekaan kuvat, julkaista postaus, siirtyä takaisin koneelle ja siirtää kuvat oikeille paikoilleen.

Mitäs minä olenkaan tehnyt. No, tärkein asia on tietysti The Luokkaretki, joten kerrotaanpa siitä. Torstaiaamuna saavuimme tavalliseen tapaan yhdeksäksi kouluun, tosin suuremmalla tavaramäärällä. Ennen matkaan lähtöä kokoonnuimme yläkoulun pihalle ja kipusimme Lampisen bussiin. Ne kolme tuntia, jotka matka Turkuun kesti, vietimme WhatsAppin välityksellä keskustellen, olisihan puhuminen ollut aivan liian vaativaa. Ja omaan omituiseen tapaamme taputimme kaikelle ja ei-millekään. Me myös otimme valtavasti kuvia. Matkan varrella pidimme myös evästauon huoltoasemalla pikkakunnalla jonka nimeä en enää muista. Ennen voileipien mussuttamista kävimme sisällä huoltsikassa ostamassa kahvia ja karkkia.



Selfie bussista

Kello 13 alkoi opastuskierroksemme Aboe Vetus & Ars Novassa, jossa siis on esillä osia vanhaa Turkua ja nykytaiteen(ko) museo. Koska olimme hieman etuajassa, meillä oli runsaasti aikaa ihmetellä tavaroita myymälässä ja häiritä muita kävijöitä. Suunnilleen tunnin kestäneen kierroksemme aikana opimme runsaasti uutta (vai pitäisikö sanoa vanhaa) elämästä keski-ajalla. Minä ostin myymälästä 3 sulkakynää ja kaulakorun.



Maisema Aboe Vetus & Ars Novan luota

Täältä kävelimme Aboe Vetus & Ars Novaan

Pienoismalli Aboe Vetus & Ars Novasta

Siellä myytiin tällaisia minikatapultteja

 



Osa pienoismallista joka kuvaa elämää vanhassa Turussa

Aboe Vetus & Ars Novassa voi myös mennä naimisiin

Pääsimme kirjoittamaan noella värjättyihin mehiläisvahatauluihin



Tällaisen pyynnön olisin jättänyt ellei taulua olisi pitänyt pyyhkiä

Kello 15 majoituimme hotelli Seurahuoneeseen, jossa meillä oli puoli tuntia aikaa oleskella ennen lähtöämme Hesburgeriin. Sieltä siirryimme Forum Marinum Merikeskukseen, johon tutustuimme omin päin (ja jonne minä meinasin eksyä). Tai oikeastaan meidät jaettiin ryhmiin joissa meidän piti käydä alue läpi, mutta onnistuin ryhmäni kanssa karistamaan valvojamme noin minuutissa. Täältä minä ostin vain kompassiavaimenperän, niin törkeän kallista siellä oli.


Laivan pienoismalli

Forum Marinum Merimuseo pienoismalli

Osa risteilijän pienoismallia

 

Merikeskuksen pihalla oli (oletettavasti) puinen jättiläispäivänkakkara

Suomen Joutsen

Forum Marinum Merimuseosta löytyi myös tällaisia

Kello 18 alkoi ruokailumme ravintola Rantakertussa, mutta koska olimme lähteneet merikeskuksesta hyvissä ajoin ja kävelimme oletettua nopeammin, meille jäi runsaasti luppoaikaa jonka vietimme lyömällä yläfemmoja tuntemattomien kanssa, ottamalla kymmeniä kuvia ja heiluttamalla ohikulkevalle laivalle. Jälleen taputimme. Ravintolaan oli ilmoitettu tilauksemme etukäteen, joten meidän oli odotettava vain hetki ennen kuin saimme ruokamme. Hyvää oli.

Matkalla Rantakerttuun oli (oletettavasti) kalanpyrstöä esittävä patsas

Broileripastaa

Suklaajäätelö kinuskikastikkeella

Rantakertusta lähdimme hohtokeilaamaan, ja vaikken ollut koskaan ennen keilannut ja siksi olin ehkä surkein kaikista, oli minulla todella hauskaa. Meille oli varattu kaikki radat joten saimme olla siellä aivan yksinämme.

Keilapalloja

Sitten olikin jo aika palata hotellille. Olimme kolmen ja neljän hengen huoneissa. Hiljaisuus alkoi kello jo 10, emmekä saaneet sen jälkeen poistua huoneistamme kuin saunaan, jossa kävimmekin – nimenomaan kävimme, emme nimittäin saunoneet sekuntiakaan. Sen sijaan kävimme suihkussa.

Koska kolme luokkalaistamme poikaa ei halunnut nukkua erään toisen pojan kanssa, suunnittelimme heidän nukkuvan meidän huoneessamme. Mutta ei, ilmeisesti on rikos edes hengittää samaa ilmaa vastakkaisen sukupuolen kanssa. Kävimme kuitenkin keskusteluja poikien kanssa Skypen ja tekstiviestien avulla.

Eräs valvojistamme ei kuulemma nukkunut kuin pari tuntia melumme takia, itse tosin epäilen syyksi enemminkin sitä, että hän päätti seisoa poikien huoneen edessä ja mulkoilla kaikkia jotka erehtyivät käymään käytävässä. Kyseinen Harakka taitaa vihata meitä, ei sillä että se minua ainakaan kovin paljoa liikuttaisi. Mutta kuvitteliko hän tosiaan luokkaretken kuudesluokkalaisten kanssa olevan jokin loma?

Kello oli vähän vaille 6 perjantaiaamuna, kun pojat tulivat herättämään meitä. Eikä vain meitä, he nimittäin onnistuivat herättämään paraatillaan lähes kaikki muutkin luokkalaisemme. Saimme kuulla poikien valvoneen koko yön. Eräskin heistä oli kylpenyt 4 kertaa.

Kun olimme saaneet tavaramme kasattua, lähdimme aamupalalle. Ruokahalu tosin katosi kokonaan kun join jotain litkua, jota hotellissa ilmeisesti kutsutaan kahviksi.

Luovutettuamme huoneemme kello 10, oli aika lähteä Turun linnaan, jossa olikin jo aiemmin käynyt, mutta ilman opastusta. Tunnin kierroksellamme opimme jälleen historiaa. Linna myymälästä ostin avaimenperän.



Puupatsaista ja luokkalaisiani

Linnan pienoismalli

 



Hieno katto

Linnasta lähdimme kauppakeskus Skanssin Raxiin syömään. Koska olemme nopeita syöjiä, ehdimme kierrellä hieman kauppoja. Ostin H&M:ltä shortsit ja ballerinat.

Kun kaikki viimein olivat syöneet, siirryimme Flowparkiin, jossa siis siirrytään vaijereiden ja turvavaljaiden kanssa männystä toiseen parin metrin korkeudessa. Siellä oli niin hauskaa, että 3 tuntia tuntui enemmänkin 30 minuutilta.



Varusteita

Kello 16 lähdimme takaisiin Kuhmoisiin, jonne saavuimme kello 20. Muiden jäädessä koululle tai ihan keskustaan minä jatkoin kyydissä Arvajalle, koska olin menossa isälleni.

Kiitos kuskillemme Alpolle, ihanille valvojillemme ja luokkatovereilleni ihanasta luokkaretkestä!

Itken verta noiden kuvien laadun takia...